Tässäpä taas Eurotour-merkintäistä! Viimeksi siis jätettiin Varsova taakse ja nyt päädyttiin Krakovaan. Tulee muuten aikalailla metreissä tätä tekstiä, kun nyt on jotain sanottavaakin! Sain muuten kommentin, että edellisen merkinnän kuvat latautuivat hitaasti. Latasin nyt kaiken Flickrin sijasta Imageshackiin, joten örähtäkääpäs jos etanoi!
HIRVEÄ kuva musta, mut Krakovassa oli tuollaisia patsastaiteilijoita ihan hirveesti niin piti mennä ton söpöimmän luo ottaa kuva! Käytiin tuota ennen pienellä opaskierroksella, josta ei jäänyt päänuppiin oikein mitään. Sen jälkeen kaikki juoksi lähimpään ostariin, Galeria Krakowskaan, joka oli muuten aika jätti.. saatiin yhden päivän aikana käytyä läpi ehkä puolet koko paikasta. Yksi mielenkiintoinen liike, mikä siellä oli, oli nimeltään FLO. Siellä oli kaikkea turhaa ja hienoa krääsää ja ihan ylifiinejä sisustuselementtejä; kattokruunuja, jättiläisflamingoja yms. Sitten oli tavaraa tyyliin voodoonukke exälle, panolautapeli ja hierova mustekala.
Ainiin, ennen tuota opaspäivää meillä oli ilta aikaa tutustua Krakovaan. Saatiin hieno lössi kasaan, ja ideana oli mennä keskustaan, mut tietenkin siihen väliin tuli kaikkea ihan turhaa "ei mennäkkään keskustaan vaan mennään tohon pubiin tossa!!" "mihin me ollaan ees menossa??", jonka jälkeen porukka jakaantui. Mä menin Heidin ja Iikun kaa keskustan lähelle sellaiseen ravintolakortteliin, josta löydettiin hieno ravintola, jossa oli äänekkäitä brittejä, latinoversioita Michael Jacksonin biiseistä soimassa ja MMM maukasta ruokaa, halvalla! Samaan aikaan muut söivät MÄKKÄRISSÄ. En tajua. Oon kyllä ihan elitisti tällaisten suhteen, vaikka vähän tekopyhää valittaa ku taisin tankata ravintoa kaksi kertaa Subwaylla ton matkan aikana.. kööhöhö.
Takaisin seuraavaan päivään, shoppailurundin jälkeen mentiin makoilemaan sinne lähelle varmaan pariksi tunniksi, jonka jälkeen käveltiin hotellille. Kesti muuten kaksi tuntia se matka, ei osattu käyttää ratikkaa tai mitään. En kyllä valita, oli hauska kierrellä kulmilla!
Myöhemmin illalla mentiin porukalla syömään, tällä kertaa otettiin ratikka! Krakovassa on sinällään anaalimainen systeemi, et ne liput pitää ostaa jostain maagisissa paikoissa sijaitsevista kiskoista tai hypätä oikeaan vaunuun, jossa on lipunostoautomaatti. Mentiin väärään vaunuun, joten pummailtiinpa sit se matka. Pistin muuten ylle uusia vaatteita, haalariasian H&M:ltä (JOOOO...) ja ne Bershkan wedget jotka näkyi tossa pari merkintää sitten. Tossa haalariasiassa ei ollu olkaimia, eikä noi kengät olleet mikään käytännöllisin asia Krakovan aivan täydellisen paskakuntoisilla ratikkateillä. Joku ehkä jo arvaa, mut tiputin kolikon ja kyykistyin sitä ottamaan. Ratikka lähtee liikkeelle jollain saakelin mukulatiellä ja mä trippaan lattialle ja toi haalariasiakin valahti alas.. onneksi oli takki päällä eikä kukaan edes tajunnut, mut täytyy myöntää et oon ollut hienoimmissakin tilanteissa! :D
Nojoo, päästiinpä perille ja löydettiin sellaiseen mukavan näköiseen pastapaikkaan. Maistui.
Seuraava päivä oli vapaapäivä, mikä taisi tietää kaikille shoppailua. Käytiin rundaamassa Galeria Krakowska loppuun asti, mutta sitä ennen tapahtui mielenkiintoisia.. mentiin siis isolla porukalla sinne ostarille, ja koska nyt jopa ymmärrettiin ratikka-asioita, mentiin ratikalla. Meille tuli kuitenkin kiire, koska se olis just lähdössä, eikä me tietenkään jakseta odottaa kymmentä minuuttia seuraavaa, joten hypättiin ekaan vaunuun, mihin päästiin. Jossa ei ollut lipunostoautomaattia. Pummilla mentiin, ja eikös eikös lipuntarkastaja tullut vähän ajan päästä. Alko pientä hikeä valua ja noustiin pysäkillämme niiden tarkastajien kanssa selvittämään asioita. Luulin, että jokainen joutuisi maksamaan n. 20 euroa sakkoja, joten otettiin Iikun kanssa hatkat salakavalasti. Oli siinä kyllä joku krakovaleidi, joka viittoi meille tietä, kun mietimme omantunnontuskissamme, jäädäkö vai ei, ja selitti polskiksi jotain. Vedettiin sitten matkaa aika pitkälle ja jäätiin ruokakauppaan odottamaan tilannepäivitystä muilta. Oli muukin osa porukasta lähtenyt vetämään, ja ne loput saivatkin sakkoja vain n. 35 euroa, koska selittivät, ettei heiltä löydy enempää (meinas muuten tuokin yritys olla tuomittu, ku eräät heiluttelivat käsissään satoja euroja...:D). Meinas lusikallinen tirahtaa ku oli niin jännää.
Shoppailun jälkeen alkoi RANKKAsade, tuli muuten sellasta kuutiometriä niskaan et huh huh. Edellisenä päivänä aurinko paistoi ja keitti ja ties mitä! Löydettiin lippuautomaatti, jossa Heidi pääsi hieromaan tuttavuutta jonkun söpön polskimänin kanssa ison sateenvarjonsa avulla (vinkki sinkuille: hanki iso sateenvarjo ja työntele sitä sateella potentiaalisten kumppanien päälle!). Meille tuli myös joku spitaalinen miesnainen (en vieläkään ole varma, kumpi se oli) hieromaan kauppoja kanssamme, mutta löyhkäs kyllä sen verta että jäi lippulappuset ottamatta. Se repi ne sen jälkeen. Jooooooooooo..
Ja sitten sitä yleistä Krakovasta: Paaaaaaaaljon parempi kaupunki kuin Varsova! Oikeesti. Autokuskit olivat päästään sekaisin, joku tienylitys tuntui enemmän Indiana Jones -stuntin tekemiseltä kuin tien ylittämiseltä. Asiakaspalvelu on olemattomampaa kuin Pohjois-Korean ihmisoikeudet. Kyllä vähän suonet pullahteli ku elämää vihaavat hapannaamat seurustelevat kassatilanteessa kaverin kanssa, eivät edes yritä katsoa silmiin ja heittävät kolikot siihen saatanan kolikkokuoppaan, vaikka tarjoaisi kättä alle. Ja Suomiko muka jurouden maa.. menkää Puolaan!
Niin, Krakovassa oleskeltiin neljä yötä, mitkä olivat yhdet hauskimmista matkan aikana! Hotellina toimi Hotel Galicya, joka oli kolmen tähden hotelli, eli edelliseen verrattuna aikalailla timanttiluokkaa. Yksi asia tosin häiritsi; meidän suihkun ikkuna.
Noin ei käynyt, mutta ois voinut!! Järkyttävää, soitan Puolan kukkahattutätiliitolle, jotta saisimme tämänkaltaisen vain perverssien mielihalut huomioon ottavan arkkitehtuurin loppumaan! Puola puolalaisille!!
Nojoo, neljäntenä päivänä pääsimme mauttomasti ilmaisten Jewish BBQ-partyihin eli Auschwitziin! Odotin tota kohdetta eniten koko matkalta, ja nyt mulle on jäänyt hirveä himo lukea tosta aiheesta enemmänkin. Kaiken kaikkiaan, ei ollu mikään Visulahti toi paikka.
Tää oli yhden keskitysleiriläisen piirros normaalista päivästä; aamulla kaikki marssivat töihin, ja illalla palattiin leirille. Töissä kuolleet kannettiin. Ja noi musisoijat olivat sen takia, että vangit kävelisivät rytmissä!
Tää oli se seinä missä ammuttiin vankeja selkään. Perheet muuten ammuttiin tässä yleensä aina järjestyksessä vauva, vanhemmat lapset, mies, äiti. Emt pitäiskö mun ees kertoa tällasta masisinfoa, mut onhan nää mielenkiintoisia!
Tuossa rakennuksessa oli muistaakseni valokuvia vangeista. Natsit otti aluksi niitä kuvia, mut ne tuli liian kalliiksi, joten siirryttiin numerojärjestelmään. Suurimmalla osalla naisvangeista oli kaljuksi ajeltu pää, ja niitä hiuksia oli muuten sullottu yhteen tilaan näkyville, kohtuukarua!
Tässä rakennuksessa oli vankila, johon noi ikkunat eivät muuten kuuluneet. Eli siis keskitysleirissä oli vielä vankila, joka oli paljon normileiriä kauheempi. Siellä oli esim. sellainen puhelinkopin kokoinen tila, johon sullottiin neljä ihmistä, jotka pakotettiin nukkumaan seisaaltaan, ja päivällä niiden piti tehdä töitä. Oli kyllä vähän sen koko kierroksen ajan sellanen "iha kiva" -mumina päällä ku kuunteli sen oppaan juttuja!
The real thing eli Auschwitzin ensimmäinen kaasukammio, jossa päästiin käymään sisälläkin. Nähtiin muuten aiemmin sellainen pienoismalli yhdestä isommasta kaasukammiosta, johon oltiin tehty kaasutustilanteessa olevat ihmisetkin sisälle. Olisin halunnut tutkia sitä monta tuntia, se oli ihan kauhea nimittäin.
Auschwitzista päästiinkin parin kilsan päähän Birkenauhin. Tää oli muuten astetta kurjempi paikka. Suurin osa on tuhottu, mut päästiin käymään noissa puurakennuksissa, joissa siis juutalaiset oleskeli.
Perinteinen veski, jossa ei näemmä oikein yksityisyyttä ollut. Paska kaivettiin pois niiden vankien toimesta, joille oli tollanen erityinen paskankaivuuvirka suotu. Ne kaivo käsilläkin sontaa, mut se oli silti hyvä ammatti, koska ne sai nukkua joissain paremmissa tiloissa yms.
Sänkyjä! Tosta ei nyt oikein ilmene noiden koko, mutta se oli ehkä sellainen melkein parisängyn kokoinen, johon sitten tungettiin kahdeksasta kahteentoista ihmisrukkaa nukkumaan. Uudet nukkuivat alhaalla, ja aina kun joku ylhäällä oleva kuoli, joku alakerran jäsen sai siirtyä sinne. En muista oliko se koko Birkenaussa vai miten, mutta siellä ei toiminut vuoteen vesi, koska sinne lapattiin porukkaa, ennen kuin se oli edes valmis. Eli hygieniakin kunnossa juu.. siellä oli kissankokosia rottiakin! Olipa mukava hissantunti tässä, voin kertoa kaikkea gorempaa jos jotain kiinnostaa. :D
Päästiin ton pikku kesäleirin jälkeen tutustumaan suolakaivoksiin, joihin olisi pitänyt ostaa erillinen kuvauslupa. En ottanut mammonaa mukaan, niin en sitten kuvaillutkaan. Jokatapauksessa, oli ihan laittoman siisti paikka! Hauskinta oli kävellä rappusia alaspäin ja katsoa siitä välistä, kun ei näkynyt alas muuta kuin pimeyttä! Olipa muuten aikamoisen kuiva silakka se meidän opas, ulkomuistista se lateli koko tekstinsä sellaisella mahdollisimman monotonisella äänellä. Oli kyllä herkkää läppää, ku ei äänensävyn puolesta eronnut normijutuista lainkaan. Katottiin muuten myöhemmin bussissa The Descent, joka on siis luoliin sijoittuva kauhuleffa (suosittelen, jos haluaa jotain perushyvää kauhua katsoa!), harmi, ettei katsottu sitä ennen tätä suolakaivoskierrosta. Päästiin pohjasta takaisin ylös sellaisella rämäsen näköisellä hissillä, joka oli täynnä reikiä ja joka meni aika kovaa kyytiä.. se oli just sellainen, josta olis voinut olettaa, että sen pohja irtoaa minä hetkenä tahansa!
Loppukevennykseksi pari suolakaivoksella esiin tullutta surkeaa vitsiä:
"Eipä ole ainakaan mauttomia vitsejä ku ollaan suolakaivoksella"
"Meen täällä naimisiin ja laitan Red Hot Chili Peppersit soittamaan, niin on kaikki mausteet koossa!"
Adios mi putas!
Hola ja tervetuloa amigot ja señoritat, tai no miksei muutkin! Olen 20-vuotias nimellä Sini kulkeva naisihminen Helsingistä. Tämä blogi on narsistista ajantappoani varten, joten kaikki sheeba pärtsäshoteista tekotaiteellisiin muffinssikuviin ängen tänne. Riepuja, ripsiä ja monta kiloa skeidaa löytyy myös, mutta toivon että viihdyt!
Hello and welcome to the life&style blog of this 20 year old being called Sini! Please click yourself to the 
Tekstit
